Haluaisi vain juosta karkuun,
paeta ja puikkelehtia piiloon sitä omituista tunnetta.
Se on onnea, ihanuutta ja iloa,
muttei kuitenkaan.
Se on pelkoa, kurjuutta ja ahdistusta,
muttei kuitenkaan.
Se on maailman uskomattomin tunne,
joka muuttaa koko elämäni
ja kuitenkin se on edelleen se sama.
Haluan niin paljon,
rakastaa ja nauttia siitä omituisesta tunteesta.
Se on intohimoa, halua ja viettelystä,
muttei kuitenkaan.
Se on rivoutta, inhoa ja petosta,
muttei kuitenkaan.
Se on sielua riipivä tunne,
joka uhkaa tuhota minut
ja kuitenkaan en voi elää ilman sitä.
Se on rakkautta,
Muttei kuitenkaan
Selite:
Tämä on hyvä runo... muttei kuitenkaan, heh. Kuitenkin niin hyvä että kehtasin julkaista sen, vai mitä te olette mieltä? Pistetäänkö vielä kotiin kasvamaan?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
