Olen pakoillut ikävää jo yli kaksi viikkoa.
Juossut karkuun mutkan taa,
muulla elämällä koittanut sen karkottaa.
En saa antaa sen tavoittaa.
Nyt se lähestyy tunnen sen,
piiloudun taakse ihmisten.
En saa antaa sen tavoittaa.
Tiedän mitä tapahtuu, jos se kiinni saa.
Tunteet lyödään eteeni ja kaipausta on vaan.
Siksi en anna sen tavoittaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi