olin siellä minäkin, ihanaa

rutiini, samankaltaisuus
--- mikä peikko
tursukkapäinen kapellimestari
mallintaa ja pakottaa
kaavoihin, toisten luomiin

       sitten joku sanoi muiston kuullessaan 
       että enpä ole käynyt, enpä ole nähnyt
                    torppaa muistelun
          eikö siis voi muistella ilman
          että olisi kuulijalla sama muisto
                    jäisivät elämäkerrat lukemati

--- hän kylläkin rohkeasti syö edelleen muistoissa sammenmätiä
asuu marmoritalossa ja liftaa yksityiskoneeseen, ohjaksissa oma mies ---

samanmuistovaatijoiden kanssa
kertoo sittemmin 
syöneensä säilykelihapullia
mummon muusia
ja olleensa siinäkin ihan täydesti, onnellinen
       tällä muistolla tulee seurassa nyökkyjä ystäviä

taustalla kapellimestari nyökkäilee myhäillen
- onnistuinpa korjaamaan saksogotin epävireen!