pieni hetki

Kun runo alkaa sanalla 'aallot', ja joka myös on runon ensimmäinen säe (säkeen loppu vastaa pilkkua - niin minulle on opetettu), tulee siihen eittämättä pieni tauko. Lukijan jään odottamaan: mitä sitten. Se on tärkeä tauko, koska siinä on myös säkeen ylitys (subjeksti ja predikaatti ovat eri säkeissä).  Aallot sanalla on sama tehtävä tässä runossa kuin Beethoveni Eroica-sinfonian alun kaksi koko orkesterin tutti-iskua: hei, olkaa valppaina! Nyt seuraa jotain mahtavaa!

Runo jatkuu upeana luonnon sinfoniana, jota voi vastaanottaa kaikin aistein.  Runon loppu puhuttelee. Ihminen ei ole luonnosta eriytynyt, vaan osa luontoa, jossa uhkea koivu vartioi (tulkitsen: suojelee) merellä kulkijaa (tulkitsen: purjehtijaa).

Jokaisen elämässä on paljon pieniä hetkiä ja ihania elämän retkiä <3 

Tuntui ihan sille kuin olisin istunut veneessä vuosikymmeniä sitten.

Pysäyttää tehokkaasti, uhkean rantakoivun suojaan, katsomaan...