aamuyön asiallisuutta, hyvin pitkälti

olen saanut enemmän päiviä
kuin isäni ikinä
olen totmaar, kiitollinen

   mutta sodin hiljaa ikää vastaan
   vaikken ihan nuoreksi haluaisikaan
         superdilemman olen synnyttänyt
             haluaisin puuhun ketterästi kiivetä 
             ja nurtsilla viskaista kärrynpyörää
         vaan sen jos itselleni sallisin
         ensiavusta itseni löytäisin

hiljaisuudessa mietiskelen
hullutuksiakin nuoruuden
no mutta - onpahan eletty kerta runoili eikkakin aikanaan

nyt vain vanttuita neuroottisesti kutomaan
kiikkustuolille vauhtia antamaan

         nostan viinilasin, jo väljähtyneen
         kippis ja skål vaan kavereille
         useille jo rajan taa
                  minne lievät liuenneet
                  valoon vaiko pimeyteen
         muistoissa vielä elävät lähteneet
                 ystävyytensä antaneet
                 ensirakkaudenkin kokemuksen

Nyt kuroo tässä ajassa yö aamua kiinni
haihtuu lasista loppukin viini
vielä on aikaa uinahdukselle
unimaailman symbolien vastaanottajalle