aiemmassa ajankulussa

mietin kelle olen kirjeen velkaa
ennenvanhaan vastaamattomat 
kirjoituslipaston vasemmalle puolen
oikealla vastatut, vastausta odottavat

ajatustenvaihdossa kului kuukausia
ennen vastauksen saamista
oli aikaa ajatella
tuoksutella avoimesta ikkunasta 
kesäkukkien aromeja
kuunnella amppareita ja mehiläisiä
kärpäsiä ja sittisontiaisia

oli aikaa silittää pitsiliina huolellisesti
asettaa vaasi pöydälle ja tutkiskella
kukkien rakennetta 
heteiden ja emien pikkuisia maailmoja

oli aikaa avata radio, kuunnella uutisia lepotuolissa
silittää kissaa ja huokaista kun ilmoille tulvi
musiikkia maailmalta, suurten säveltäjien teoksia
liittää tajuntansa johonkin ylimaalliseen
musiikin harmoniaan, virittäytyä lähes hurmokseen
aistien kylläännyttyä
oli aikaa nauttia hetkistä, minuuteistakin

ajalle lukkonsa löivät vain mustareunaiset enveloopit
jotka jo kaukaa viestivät kuolemasta,
ajan päättymisestä, siitä jota niin paljon tarjolla oli

ja siirtää kirje ei-vastaustarvetta
päivä päivältä korkeampaan pinoon
oiotuttaa suruhatun harso ja 
luopua surun edessö hetkeksi omasta ajasta
silloin kun joku toinen oli siiitä
         kokonaan luopunut