vasta sitten tiedät

Elämän taitekohdissa nämä tässä runossa ilmaistut tunteet ovat syvimpiä ja vahvimpia. Väliin jää monenlaisia tunteitten kirjoja, myös hetkiä, joissa kannatellit, ja ehkä niitä, joissa itse olit kannateltavana. Oman lapsen kuoleman jälkeen kannat häntä viimeisen kerran. Se on kaiketi raskain taakka, minkä voi kantaa. En usko, että kaikki jaksavatkaan sitä tehdä. Voimat ovat niin erilaisia jokaisella. Kuitenkin kun puhut ja kirjoitat kokemuksistasi, se on voimaa antavaa. Usein ei sitä uskalleta tehdä peläten, että vastaanottajat kyllästyvät siihen.  Kuitenkin kertaaminen, puhuminen ja kirjoittaminen, on sinulle itsellesi tärkeää, koska sillä tavoin vahvistat omia jalkojasi, joilla kannattelet elämääsi eteenpäin. En tiedä, onko se oikea tapa, mutta niin minä olen tehnyt itse jo lähes 30 vuoden ajan onnettomuus-päivänä omia läheisiä muistaen. Se muistaminen tuntuu kuitenkin aina hyvältä sydämessä.

Koskettava, kenenkään ei soisi joutuvan näin tekemään. 

Olen joskus miettinyt tämän olevan suurin suru, en uskalla edes kommentoida.