runo läiskästä tai silleen

hmmmm
pitääkö runon
herättää tunteita
vahvistaa tuntoja
pitääkö sen opettaa
tai viisastuttaa lukijaa
silloin kun ei kirjoittaja itsekään
ymmärrä viisujaan tai sonettejaan
        tai tajua sanojensa ylimääräuhoa
kas kuin varkain hiipivät sanat esiin
        hyökkäävät paperille
kynän kirvotessa hämmentyneestä kädestä
osuessa ehkä lukijan silmään tahi tajuntaan
blancon paperiarkin rypistyessä kuin taikavoimasta
ja muste, mustepullon räjähdyksestä syntynyt läiskä
onko se, onko se tärkeämpi kuin se että musteen olisi
kirjoittanut - sitä varmaan rorschach tarkoitti testillään

mitä olisit itse musteella kirjoittanut, kenen tunteita koskettanut
keneen elämänuskoa valanut, toivoa aikaansaanut, rakkautta lietsonut
vai olisitko murhetta syventänyt, surua korostanut, itkuun pakottanut
lukijaa jonka sieluun runo tarjosi oikotien, suoran polun häneen itseensä
hänen tunnetilaansa ehkä ahdistukseen, ehkä valitut sanat haavoittivatkin eivätkä parantaneet

muste on muste ja testi on testi. musteessa runon piiloitettu sisältö, testissä alitajuinen
läiskän tulkinta - lieneekö siis, lopputulos sama?