on aika

aamun valo
päräyttää uskaliaasti esiin
toiveen
hypätä maailman vesiin
avata sydän ja antaa palaa
elämää sillä toisillekin valaa

                        tuska on yiajattelun tulosta
                        pohjaton kuoppa, mutainen pohja

nyt jumaleisson saappaat irti tinasavesta
ja eteenpäin, hehku ja toivo
ulos kuopasta vihdoinkin, senkin tollo
 
itsesi rakkauden elämänlähteessä kasta 

                       vielä sykkii veri punaisena
                       vielä kasvoilla hymy avoimena

ja herkkänä, toiseen käteen tarttuva käsi