runoilijaharjoittelija

siinä se taas istuu

runoilija

hattu lytätty viereiselle pallille
edessä käpristynein sivuin
runokirja, itse tehty, kirjoitettu
taitettu, toimitettu

aarre, sen ainoa

se odottaa tarjoilijaa
katsoo jotenkin tyhjällä tavalla
mitään näkemättä
            ja kuitenkin kaiken näkien

visioiden ajatusta
            juoman tulo kestää
            se ajattelee paikanvaihtoa

ajatusta harmoniasta ja yhteisyydestä
ykseydestä suuremman kanssa
jumalkeinua ja avaruuden kantovoimaa
            heittäytymistä ja kuitenkin turvassa olemista

kyyppari tulee, heittää pöydälle jallun tuplana
se maksaa, heittää jallun yhdellä kulauksella nieluunsa
            ottaa kynänsä ja alkaa kynä lieskoja synnyttäen
            kirjoittaa omaan kirjaansa entisen tekstin päälle

ei kukaan siltä kysy mitä kuuluu, 
koska eivät vastausta ymmärtäisi