joskus otetaan uusiksi

kun aistinsa virittää 
saattaa kuulla ratsun korskuvan
hiekkatiellä, takana takorautaportin

koivukuja seisoo ylväänä
kuin tulijaa suojellen
         puiden latvuksissa kiihkeä liike
         länsituulen voimistama

on tulijalla hymy huulillaan
rakastaan ratsastaa tapaamaan

kiirehtii luo suljetun portin
sen avaa tietyin taikasanoin
koodilla tietyllä, yhteisellä

rakas odottaa portailla uhkean kartanon
myös, huulet hymyyn taipuneet
heittää tulija tallipojalle ohjakset
ja hyppää alas hiekalle narskuvaisen
nappaa syleilyyn armaansa suloiseen
ja käyvät yhdessä, onneen ikuiseen
           vaan tuuli yltyy
           saavuttaa kartanon
           rysähtäen
           kaatuvat kulissit pahviset

ja taaempaa huutaa ohjaaja raivoissaan

tämä kohtaus prkl on nyt otettava uudestaan!