syksy rimmaa

päivän alku lupaavalta vaikuttaa
seesteiseltä taivaalta 
aurinkokin vilkuttaa

mesikämmen onkaloa talveksi etsii
mistähän sen sitten lopulta keksii

siipein iskuin, sadoittain
ovat linnut lähdössä parveittain
vaan lupauksen taakseen jättävät
tulemme taas kunhan jäät lähtevät

syysvärien lämmin hehku luonnossa
niiden kimara pitkään säilyy muistoissa
kaikki on ihanaa antia mielelle
kun puolukkapiiras tuo makuja kielelle

uudistumisen vaatimus on sama joka vuosi
kun vaihtuu mekkoon talvikuosi
kymmeniä kursseja ehdotetaan
niistä joitakin aloitetaan
kunnes marraskuula lopetetaan
eip ollut mun juttuni tuokaan
vaan mitä siitä
jotain muuta aloitan

pimenevät illat oman taikansa tuovat
ja kynttilän valot seinille varjonsa luovat

on aika hiljentyä omaan itseen
ja jättää muu maailma hetkeksi sikseen
keksiä sieltä jotain uutta ja virkistävää
eikä suinkaan mitään pipoa kiristävää