säröjä

Hetkeksi suljin silmäni.
Avasin ne. Näen edessäni tyhjän huoneen,
peilin josta näen itseni -josta luulen näkeväni itseni.
Näen vain puolet, särö peilissä estää minua
näkemästä toista puolta.
Hukassa, kuinka helvetin hukassa olenkaan.
Hetkeksi jo löysin sen, hetkeksi hairahduin.
Hetkeksi pysähdyin.
Mutten näe enää toista puolta.
Se on hukassa. Piilossa varjoissa, piilossa
syvässä tummassa vedessä jonka pinta on
tyyni.