Ennen vanhaan sitä kirjoitteli miehestä,
jonka löytäisi sitten aikuisena,
kun ikä alkaa kakkosella.
Sille kuvitteli puvun päälle,
kun se astelisi vierellä ikuiseen rakkauteen.
Niin ja rennon, mauttoman kukkapaidan,
kun noustaisiin lentokoneesta auringonpaisteeseen,
käsikkäin tietysti.
Kasvoilla sillä olisi onnellinen hymy,
kun se kääntäisi avainta hääsviitin ovessa.
Kevyesti kantaisi kynnyksen yli.
Ennen aina odotteli sitä lastenkirjojen sankaria,
josta tulisi kaiken osaava isi pikkuisillemme.
Kysymys ei ollutkaan saduista.
Sehän on siitä kiinni, löydänkö hänet johon tyytyä, vai haluanko sittenkin olla se, johon tyydytään,
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
