Silloin,
minun Tähteni
Ikkunaan
puhkesi korvia
Nakerrettuja
teroitettuja
harjaantuneita
Maailman
terävimpiä
korvia
Siinä sitten,
minun Tähteni
Se otti, sylki, sähisi
huusi, rähisi
Kintereillä
roikkui kettu
Mietti, puhisi,
hiljaa, mutta
hetikohta
Pöydällä seisoi
valtava suu
Niinpä sitten,
minun Tähteni
Sateessa suojaan
sielua, pientä
Lytyssä nurkassa,
nurkan alla
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
minun on pakko myöntää tyhmyyteni - ei ole hajuakaan mistä tämä runo kertoo. Silti luen ja luen sen uudestaan ja uudestaan, ja jostain syystä pidän siitä.
Voi, jotenki tosi kaunis ja suloinen runo. Vie mukaansa