Siitä on aikaa, kun viimeksi puhuimme.
Muistan, kun me tavattiin.
Muistan, kun me erottiin.
Muistan meidän yhteiset hetket.
Muistan kuinka hauskaa meillä oli yhdessä.
Kuinka me täydennettiin toistemme lauseita ihan kuin
meillä olisi ollut kyky lukea toistemme ajatuksia.
Muistan kuinka onnellisia ja rakastuneita olimme.
Viimeinen päivä yhdessä.
Emme kumpikaan osanneet aavistaa sitä.
Muistan vain, että se oli pelkkää riitaa ja päädyimme
yöllä pyytelemään anteeksi toisiltamme.
Annoit anteeksi, annoin anteeksi.
Aamulla kaikki sitten hajosi.
Menit pois..
Sulkeuduin kuoreeni, työnsin läheisimmät ihmiset pois
luotani ja olin onneton.
Kaipasin sinua viereeni.
Yöt olivat kyyneleiden kostuttamia.
Enää ei hymyilyttänyt, enää eivät silmäni olleet elämää
täynnä.
Tuska oli sietämätön.
Olit sydämeni, olit sieluni.
Otit ne mukaasi.
On vaikeaa elää päivästä toiseen ilman sydäntään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tykkään tästä,
sen tunnelma on kaunis.
vähän enemmän rivitystä kaipaisi, mutta ei muuten muokkausta. vau.