Makasin sängylläni ja tuijotin kattoon. Musiikki pauhasi täysillä stereoista. Se ei mua haitannu, sillä olinhan mä tottunut siihen. Mä harrastin sitä aina ku mua stressas tai mietitytti jokin juttu. Nyt mun päässä vaa pyöri Kerttu. Mä en ois halunnu jättää sitä yksin sinne. Mut mä en voinu mitenkään uskoo et meistä kehittyis jotain suurta. ''Mitä siitä vaikka mää rakastan sua. Ei kai rakkautta oo koskaan liikaa maailmassa?'' se oli sanonu ku mä olin ilmoittanut sille mun paluusta kotiin. Voi jumalauta. Se rakastaa mua. Mä en tajunnu mun tunteita. Mä tiesin että mä rakastin sitä ensimmäisestä hetkestä lähtien ku näin sen sipsuttelemassa kadulla. Mä huokasin ja nousin istuun. En mä voinut koko aikaa sen perään haikailla. Mä rupesin laahustaa kastelemaan kukkia ku mutsi ja Pekka oli lähteny viime yönä Mallorcaan ja jättänyt mut kotiin. Eihän tässä kai muutakaan duunia olis. Palasin keittiöön kun olin kastellut kukat ja rupesin tutkii jääkaapin sisältöö. Makaroonilaatikko, pakastepitsa, kalapuikot, ranskikset, jukurtit ja jotain ruuan tähteitä. Mulla oli nälkä mut mua ei tehny mieli tehä ruokaa, joten päätin mennä kaupungille. Kävelin kädet taskussa kaupungin laidalla ja aattelin Taalaa ja Pulunkesyttäjää. Sitä sanotiin Pulunkesyttäjäks ku se oli lintututkija ja luonnonsuojelija ja vaikka mitä. Se oli joutunu kiven sisään. Mun kai pitäs käydä tapaamassa sitä. Entäs Taala sit. Mä en halunnu nähä koko jätkää. Vaikka se oli mun frendi ni musta tuntu jotenkin väärältä mennä tapaamaan sitä. Kohautin olkiani ja painuin mäkkäriin. Kun olin saanut nälkäni tyydytettyä päätin suuntautua poliisiasemalle. Mä en yhtää haluis olla tekemisis kyttien kans mut kai se nyt on pakko ku frendi on putkassa. Tungin itteni poliisiaseman ahtaista ja narisevista ovista sisälle ja hengitin sitä kaameeta hajua keuhkoihini. Aina kyttäasemalla hais jokin. Mä en tienny mikä se haju oli mut jokin siel hais. Nyrpistin nenääni ja marssin infopisteellä. Siellä kopissa istui vanha kääkkä, joka huomatessaan minut väläytti tylsistyneen hymynsä. - Miten voin auttaa? - Tulin tapaamaan mun tuttua, tiiätsä Pulunkesyttäjän? Kääkkä vilkaisi muistiinpanojaan ja pudisti päätään vilkaisematta muhun. - Kertoisitko tarkempaa tietoa hänestä? - No se on sellanen pitkä tyyppi, lyhyet hiukset ja tuli äsköttäin tänne, sepistin ärtyneenä. Ihme kääkkä tuokin oli. Pitäisi tehdä ilmoitus erittäin HYVÄSTÄ palvelusta kyttäasemilla. Kääkkä katto mua hetken ja nyökkäs. - Tuolta käytävänpäästä vasemmalle ja se ensimmäinen ovi oikeella. En vaivautunut kiittämään vaan lähdin pikaisesti vilkaisematta kääkkään toista kertaa. Rupesin kävelemään pitkää käytävää eteenpäin ja matka tuntui kestävän ikuisuuden. Käytävän varrella oli avonaisia huoneita puolelta toiselle, jossa jokaisessa huoneessa oli ainakin yksi kyttä. Mulle tuli yhtäkkii epämukava olo ku mua vastaan käveli joku naiskyttä hymyillen lempeesti. Mua kai hävetti. Mä tuijotin vaa maahan enkä kattonu sitä naista. Mä vaan halusin yhtäkkii pois sieltä niin pian ku mahollista. Mä lisäsin vauhtia mun askeliin ja pian seisoinki vartijan edessä. Se vilkas muhun tuimasti mut päästi kuitenkin sisään porteista. Mä kattelin ympärilleni erilaisia vankeja, jotka kituivat tai riehuivat sellin toisella puolella. Mun sydän kävi tuhatta ja sataa. Hiki tuli pintaan ja vilkuilin hermostuneena lattiaa. Se oli kulunut ja rappeutunu ja likaa näkyi selvästi. Ilmeisesti tätä paikkaa ei oo koskaan siivottukaan. Viimein peräsellissä mä näin kuinka Pulunkesyttäjä istui valkoisen lakanan peittämällä puisella sängyllä ja nojasi seinään. Heti ku se huomas mut se tuli lähemmäks ja näin kuinka hymy puhkes sen naamalle. - Kato Korva. Tulit sit käymään. - Joo. Aattelin tossa et tulisin tervehtimään. Kuis sulle? - Siinähän tätä. Kärsin vaan tuomioni kunnialla. Sit pääsen vapaalle. Eihän tääl ees niin kurjaa ookaan ku olin luullut. Tuijotin sitä hetken aikaa ja nyökkäisin varovasti. Musta tää näytti painajaiselta. Kuis Pulunkesyttäjä kesti olla tälläsessä paikass? Mä ainakin hirttäisin itteni heti paikalla ku olin tänne joutunu. Me oltii hetke hiljaa. Mä en koskaan osanu puhuu ihmisille pitkään. Tai pitää juttuu yllä. Se vain ei oo ollu mun tapana. Mä käännyin ja kuljin takaisinpäin sitä likaista käytävää, jonka molemminpuolin olivat ruosteiset sellit, jotka täyttyivät vangeista. Mä melkein juoksin sieltä kyttälaitoksesta pois. Heti kun olin päässyt pois sieltä, hengitin ulkona raikasta ilmaa sisääni. Mä päätin silloin etten mä enää koskaan palaisi tonne. Mä en pystyis menemään toista kertaa kokemaan kaiken ton Helvetin. Päätin palata takaisin kotiin kattomaan oliko mutsi soittanu. Kotona huomasin et mutsi oli jättäny viestin. Se ilmoitti et ne oli perillä ja et ne oli menossa rannalle ottamaan aurinkoo. Tuhahdin ja rutistin paperin kasaan kädessäni. Heitin paperin nurkkaan ja lösähdin sohvalle istumaan. Haukottelin hetken ja aattelin nukahtaa. En saanut kuitenkaan unta. Mä vaan kelasin Pulunkesyttäjää ja kaikkea mitä se siellä kiven sisällä joutuisi kestämään. Havaitsin myös etten aatellut Kerttua enää kovinkaan usein. Mä varmaan oon pääsemässä siitä yli. No, elämäähän oli jatkettava tapahtui mitä tapahtui. Ehkä mä nyt menisin lukioon ja opiskelisin kovasti ne kolme vuotta. Ja sit mä voisin lukion jälkee mennä duuniin ja rupee elättää itteeni. Sit ku mulla ois jonkinlaiset massit kasassa nii mä matkustaisin maailman ympäri eikä kukaan vois pysäyttää mua. Musta tulis rikas. Niin mä olin suunnitellut ja vaivuin syvään uneen.
Selite:
Tää oli sellanen juttu mikä piti äikän kurssilla duunata. Piti siis hommata jokin kirja, josta tehdä sellane muistivihko siit. (Mä valitsin Anna-Leena Härkösen Häräntappoase.) Sit meille tungettiin käteen sellane lappu jossa oli ne tehtävät ja siit piti valita et mitä tekis sitä muistivihkoo varten ni mä valitsin et piti kirjottaa ''jatko-osa'' Häräntappoaseelle. Noh siit tuli sit tollane. Maikan kommentti oli: ''Erittäin hyvää kaunokirjallista tekstiä. Luulin, että tämä on Härköstä!'' Vouv. Onnistuin sit jossakin sentää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Haha, luulin että tämä oli suora kopio siitä kirjasta:D Kieli ja ilmaisutyyli ovat ihan samanlaisia, kuin miten Härkönenkin on kirjoittanut. En ole lukenut Häräntappoasetta loppuun asti, mutta luulen, että tällainen jatko sopii siihen hienosti! Onnistunut teksti.