Surun tuottama itsekkyys

Kun kerran lähdit
en uskonut
en ikinä
En edes ajatuksissani
ettet palaisi

Uskoin harhaan
ajattelin väliaikaiseksi
Mutta se ei kuitenkaan
ollutkaan niin

Miksen koskaan opi?
Ajattelen sinut
aina vain täällä
yhä uudelleen
ja uudelleen

Tiedän etten näe
sinun kasvojasi
Tiedän sen

Mutta ajatellessani
tarkemmin asiaa
Olen liian itsekäs
todellakin
Miksen ymmärrä?

Toivon sinua
takaisin tänne
irti sädekehästä
ja valkoisista
siivistä

Silti tiedän
ja ymmärrän
Tuskasi voittivat
Ei kukaan
ansaitse sellaista

Ja yhä uudelleen
pyydän takaisin
sinut rakkaani
Vaikka tiedän
siellä sinulla
on paljon parempi
paljon parempi olla