Aurinkoni laskee
ja minä pelkään
mitä tulee sinisen jälkeen
Sininen hetki
on niin kaunis
kuin elämä, hetkeä ennen
kuin aurinko laskee
pimeän syliin, pimeän syliin
etkä voi enää nähdä,
mitä se kätkee
Värit
vaihtuu kaiken kietovaan mustaan
valoon on vielä paljon matkaa
Ajattelen sitä
vasta sitten kun näen
Juuri nyt on olemassa
vain tämä hetki
Pakkanen kiristyy
ja tunkee lävitseni
enkä mahda sille mitään
Silmät
ovat tottuneet pimeään
ja vaikka valo
on peräisin natriumlampuista
Se on oranssi
ja näen sen paremmin
Valon lapsi, pimeän syliin
käyn enkä enää pelkää
Selite:
Ilman itsekritiikkiä tällä kertaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis ja kosketti. tykkäsin.
Todella visuaalinen ja selkeästi valolla, väreillä ja ajalla pelaavaa kuvastoa. RUnsasta ja melko melodista tekstiä, vaikka ihan vapaamuotoisesti kirjoitatkin. Juonikaari syntyy ja kestää. Pidin.