Koko juttu alkoi Helsingin hyytävästä merestä, 1.1.2012. Koko Suomi kärsi darraa edellisyön uudenvuodenaaton jäljiltä ja nyt Suomi oli valmis ottamaan vastaan uuden päivän uudessa vuodessa. Yksi oli kuitenkin ummistanut silmänsä eikä koskaan herännyt. Helsingin sataman edustalla kellui näet jätesäkki, johon oli aseteltu Jani Färdingin ruumis.
Sillä välin Ville Kostiainen poltti röökiä 50 kilometrin päästä viimeisestä leposijasta ja odotti partneriaan. Satoi lunta ja oli kylmää, joten mitään herkkua se ei Villelle ollut. Kuitenkin jostain syystä hän ulkona odotti. Ketä? Sitä hän ei itsekkään tiennyt. Jostain päin Suomea tuleva jonkunnäköinen tyyppi, joka esittelisi itsensä Janiksi mutta se ei olisi hänen oikea nimensä. Veljeskunnalla ei ollut tapana levittää mitään tietoa jäsenistään, mikä saattoi olla välilä todella ärsyttävää, mutta ainakaan ketään Veljeskuntalaista ei oltu saatu vielä kiinni.
Yhtäkkiä punainen Nissan kurvasi aivan lähelle Villeä. Sisällä oli pieni, hintelä pelokkaan näköinen noin 20 vuotias mies joka näytti kaikkea muuta kuin Veljeskunnan jäseneltä.
"An-an-anteeksi, mutta vi-vi-viekö tä-tä-tämä tie Satamakadulle?" änkytti mies.
"Juu tai sitten jonnekkin muualle," vastasi Ville hiukan ärtyneenä antaen vinkkiä kuskille painuvansa hiiteen ja nopeasti.
Kuski rupesi panikoimaan peläten itsensä nolaamista ja rupesi sössöttämään jotain Satamakadun ja Töölön yhteydestä. Ville rupesi ärsyyntymään ja aloitti sanaharkan aran kuskin kanssa pelottaaksensa hänet helvettiin. Kuski vaikutti kuitenkin niin tyhmältä ettei ymmärtänyt yksinkertaistakaan vihjettä.
Riidan tuoksinnassa kumpikaan osapuoli ei huomannut takaapäin hiljaa kävelevää popliinitakkiin pukeutunutta miestä. Tämä mies havitteli povitaskustaan asetta.
Hintelän miehen silmät yhtäkkiä syttyivät ja hän tarttui Villeä kauluksista. Villellä ei ollut reaktioaikaa sanoa muuta kuin "yngh" kuristuksessa olevan suun läpi ja pudottaa melkein loppuunpalanut röökinsä maahan. Hintelä mies otti auton hanskalokerosta pistoolin ja tähtäsi sillä Villeä päähän. Ville rukoili Jumalaa...
Takaa tuleva mies latasi aseensa ja tähtäsi sen kohti autoa.
Hintelä mies tönäisi Villen maahan ja kiipesi avonaista sivuikkunaa pitkin ulos. Popliinitakkinen mies aloitti tulituksensa. Yllättäen Ville huomasi että takaatuleva mies ei yrittänyt ampua häntä, mahdollista silminnäkijää. Popliinitakkinen mies vaikutti olevan enemmän kiinnostunut autossa vielä äsken hermoilleesta miehestä.
Hintelä mies ei kuitenkaan suostunut niin helposti tapettavaksi vaan ryömi auton alle. Popliinitakin kumartuessa ampumaan aseettomaksi luulemaansa miestä, sai hän kokea yllätyksen. Hintelä mies pamautti pistolillaan popliinitakille aivonpalasia.
Ville nousi henkeään haukkoen jaloilleen. Hintelä mies nousi auton alta, tarttui Villen käteen ja rupesi ravistamaan sitä.
"Moi! Mä oon se Jani! Et varmaa uskonu et se oisin mä?"
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
