sammalet silmillä makasin
oli suunnaton suon autius
en matkani päässä ollutkaan
vain hetki ja tajusin
mieleni maasta löysin sen
oli uinunut menneisyys
hiljaisen kuiskeen kuulla sain
se oli kutsu ikuisten
luonto on paljas ja ajaton
soi saaressa itkuinen laulu
en päässyt maahan rakkaaseen
jäin alle metsänpeiton
suopursu on ja kukkinut
yli mielen tyhjyyden
kyynel varren vierähti
oli usvainen huomen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
jotenkin tästä tuli mieleen kuolema. ja se elämän kierron jatkuminen. mullasta syntynyt ja mullaksi tuleva, vai miten se nyt meni. surullisia sanoja mielestäni.
pidän tästä runosta. (:
jos metsään haluat mennä nyt,
niin takuulla yllätyt. kiva runo !
jotenkin tästä tuli mieleen kuolema. ja se elämän kierron jatkuminen. mullasta syntynyt ja mullaksi tuleva, vai miten se nyt meni. surullisia sanoja mielestäni.
pidän tästä runosta. (:
jos metsään haluat mennä nyt,
niin takuulla yllätyt. kiva runo !