Nimetön

Perhosen siivet,
kuin henkeä haukkoen
tasaisessa rytmissä.

Kohahtavat toisiaan vasten
kuin yksinäiset yössä.

Lasisessa maailmassa.

Seinä.
Seinä.
Seinä.

Riuhtoo, ei pääse irti.
Pakenee, muttei etene.
Sattuu, ei kuitenkaan satuta.

Ja ne siivet,
eivät enää kohise.
Reikiä täynnä, kuin väsynyt sydän.

Eikä se hakkaa enää ketään vasten.