Kirkkautta kahden välillä

Syvällä hänen silmissään minä näen kirkkautta,
kuin tähtien pilkettä tyynen lammen pinnassa.
Se
tanssii
hänen
sisällään,
saa hänet hymyilemään, :)
kirkastaa hänen näkönsä vaaleanpunaisella lämmöllä
ja vie hänet mansikkapelloille ikuisesti...

Kun kuulen hänen puhuvan, hymyilen kuin aurinko,
sillä äänessään
asuu jotain ihmeellistä,
taito saada poika värisemään onnesta kuin hullu.

Ja hulluksi onnesta poika tulee tietäessään, että saa olla osa häntä,
synnyttää kirkkauden syvällä hänen silmissään,
ja pitää sitä yllä sillä kirkkaudella,
joka löytyy syvältä pojan omista silmistä.

Kärsivällisyys palkitaan vielä
rajattomalla yhteydellä,
tunnemaailman utopialla,
loppumattomalla täydellisyydellä.