tuhat panssarinuolta kehoosi
koska olet tielläni
minä en tunne sinua
mutta sinä olet tässä tilassa
vyöryttäessäni rakennusta
tuhoan kaikki viholliset
kaikki viholliset
jotka näen
aina jälkeenpäin huomaan
tyhjennettyäni rakennuksen
hiljaisuuden
ja joka kerran jälkeen
itken kaikkea menetettyä
sinunkin tuoksuasi
ruudin alta
olen pahoillani
sinun ja itseni vuoksi
tuhoan kaiken ympäriltä
ja sisältä
tuhat palaa sinusta kerätköön
tuhanteen astiaan
se joka sinua eniten
rakastaa
Selite:
hyökätessään sitä ei aina erota vihollista rakkaistaan..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvä runo ja aivan mielettömän hyvät nuo viimoset neljä riviä. Jäi kerran luettuani muistiin jonnekin sielun perukoille.
Kuvittelen jo lukevani tämän jostakin kirjasta.
Katkeransuloista. Ja semmoista, ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Tällästä siis kaipasin tänään. Aika ihanaa. Tykkäilen kun löydän aina jotain uutta ja ihanaa, kiitos tästä runosta.