Jos olisit perhonen ranteessani
voi, kunpa vain olisitkin
pysyisit aina luonani
eikä minun tarvitsisi jättää hyvästejä
jotka jo nyt saavat minut voimaan pahoin
vaikka emmehän ole vielä edes
samassa kaupungissa
ajatella, että
vasta vuosi sitten
kaikki alkoi juuri siellä
ja kolmentoista päivän päästä
(se on alle kaksi viikkoa)
lähes tarkalleen vuosi myöhemmin
me viimein kohtaamme uudelleen
emmekä tällä kertaa vieraina, uusina
vaan tarkoitettuina osaksi toisiamme
toisinaan minä pelkään
että unohdan kasvosi
enkä voisi olla kiitollisempi siitä
että pian kuvasi muistoissani
saa taas kirkkaammat värit
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut