Te teette minusta taas rohkean

Avullanne palaan takaisin

siksi neljätoistavuotiaaksi nuoreksi

joka ei vielä tajunnut pelätä

(ainakaan liikaa)

kun halusi kokea, kuulla ja nähdä

vaikka en ehkä enää

huudakaan kurkkuani käheäksi

kotikylän poikien keikan eturivissä

innostukseni ei ole yhtään vähempää

tai yhtään enemmän aikuismaista

vaikka juuri ja juuri onnistunkin

näyttämään sen pelkillä sanoillani

satuttamatta kenenkään korvia

vaikka ehkä kevyt kiusallisuuteni

saattaakin paljastaa minut

ja suunnattoman ihailuni