Mustahahmo on yksin pimeässä. Se kävelee kohti satamaa jossa tapasin eknsimmäistä kertaa Jannen. Se katselee hetken ympärilleen. Hetken päästä hän rupeaa itkemään. Se nousee sataman korkeimmalla kaiteella ja katsoo alhaalla virtaavaa vettä. Olin monesti ajatellut että tuonne jos putoaisi ei selviäsi hengissä. Tummahahmo laskeutuu alas. Otaa taskustaan kynän ja paperia ja kirjoitan lapulle ”Rakkaat vanhemmat ja ystäväni. En jaksanut enään elää joten päätin hypätä tältä kaiteelta alas järveen. Koittakaa ymmärtää miksi tein niikuin tein. Rakastan teitä ♥:lla...” En saanut nimestä selvää. Mustahahmo asetti lapun niin ettei tuuli veisi sitä mukanaan ja sen huomaisi nopeasti. Se nousi takaisin kaiteelle ja...
”Saavumme Rovaniemelle joka on tämän junan pääte pysäkki. Kiitämme kaikkia matkustajia. Tervetuloa uudelleen.” Säpsähdän ylös. Sydämeni lyö varmaan tuhatta ja sataa. Tajusin että olin itkenyt itseni uneen ja nähnyt unta. Hetken siinä ihmeteltyäni aloin laittamaan tavaroita reppuun ja repimään isoa matkalaukkua ylhäältä alas.Takanani oleva jätkä seurasi puuhiani tarkasti. Aina kun katsoin häntä hän siirsi katseensa muualle. En ihan ymmärrä aina täkäläisiä. Aivan...minustakin tulee täkäläinen..taas. Jouduin muuttamaan tänne koska äitini oli löytänyt uuden miehen jota rakasti ja jonka kanssa hän halusi jakaa elämänsä. Miehessä ei ollut mitään vikaan, mutta ne sen kakarat.. En tullut niiden kanssa toimeen en sitten millään. Päätimme äitini kanssa että muutan isäni luo. Olin oikeestaan onnellin tästä muutoksesta. Olin niin paljon onnellisempi täällä kuin etelässä. Kesästä tulisi paras moneen vuoteen. Kun olin saanut tavarani kasaan menin oven eteen odottamaan että pääsisin nopeasti pois junasta. Kun juna pysähty avasin oven, heitin laukkuni edeltä ja hyppäsin itse perässä. Kun aloin nostamaan laukkuani ylös Joku mustiin pukeutunut hyypiö tuli eteen. Ihmettellen nostin katseeni ylös. Se oli Janne. Nousin seisomaan ja hieman arkaillen halasin Jannea. Hetken halaituamme kysyin Jannelta ”Kuka sulle kerto et oon tulos tänne ?” ”Isäs...” Janne vastasi. ”Hmm...oki...kauan oot oottanu tääl ?” ”Jonki aikaa...mut hei...mun broidi oottaa tuol autos et mennää sinne ja mennää meille. Isäs ei oo viel tullu kotiin nii me sovittii et tuut meille...” Janne kertoi. ”okei...” sanoin arkaillen. Janne otti isomman laukkuni ja kanto sen veljensä autoo. Niitten siskoki oli mukan. Sen nimi oli Krista. Jannen ja Kristan veljen nimi oli Markus. Sitä kutsuttiin Makeksi. Krista istui pelkääjän paikalla ja Make ajo. Janne istu Maken taakse ja minä Kristan taakse. Koko matkan ajan oltii iha hiljaa.
Vihdoin saavuimme Jannen ja sen perheen etupihalle jolle Make jätti auton. Make kanto mun ison laukun Jannen huoneeseen. Minä ja Janne jäätiin alakertaan missä Jannen äiti oli. Se oli iha kikseis ku tulin pitkästä aikaa niille. Se oli tehny minulle jotain ihme ruokaa jonka Janne sit lopulta soi ku minulle ei maistunu. Kun Make tuli alas me menimme Jannen huoneeseen. Janne laitto oven kiinni ja seuraavaks musiikkia. Katselin hetken Jannen huonetta. Mikään ei ollut muuttunut. Minun ja Jannen kuvaki on viel samal paikal. Menin katsomaan sitä. Sen jälkeen kun Janne oli laittanut musiikkia meille ja tuli taakseni ja kietoi kätensä ympärilleni ja sanoi ”En tajuu miks jätin sut...oisko meil viel mahdollisuus ?” Katsoin häntä hetken ja sanoin ”Oon oottanu siittä asti ku jouduin muuttaa mun mutsin luo et sanot ton ja en todellakaa sano ei...” Janne suuteli minua ja halasimme toisiamme jonki aikaa. Menimme hetkeksi lepäämää Jannen sängylle. Olin Jannen kainalossa ja tunsin oloni onnelliseksi pitkästä aikaa.
Jannen puhelin soi. Janne vastaa puhelimeen ja sieltä kuului kiljuntaa.Emme ymmärrä, joku soittaa Janne tuntemattomasta ja vaa kiljuu.Janne lopettaa puhelun. Ihmettelen hetken aikaa. Seuraavaksi Jannen puhelin soi uudestaan. Taas tuntemattomasta. Janne vastaa siihen ja taas sama juttu. Vain kiljumista, mutta nyt myös kuuluu sopertavaa puhetta. Puheesta erotti sanat ”Tulkaa pian Saarenkylän valintatalolle.” Nyt soittaja löi luurin korvaan. Ihmettelimme hetken. Kuka tietää että olen Jannella ? Kuka soittaja on ? Mitä on tapahtunu ? Onko kellekkään muulle soitettu ? Päätimme soittaa kaikki vanhat ja vähemmän vanhat ystävät läpi. Kaikille muillekkin on soitettu ja pyydetty tulemaan samaan paikkaan. Paitsi Mari ei vastannut puhelimeen. Aloimme Jannen kaa epäilee soittajaa Mariksi. Mari on entinen paras kaverini täältä. Mari käytti kovii aineita ja oli saanu päänsä aika sekasin.Yritin aluksi itse saada Marin eroo huumeista. Pärjäsin siinä aika hyvin. Hän joutui kuitenki muutama vuosi sitten suljetulle osastolle koska jouduin muuttamaan etelään äitini luo enkä ollut enään huolehtimassa hänestä. Osa syy siihen että hän joutui osastolle oli myös ehkä se että hän yritti tappaa Jannen sillon kun Janne jätti minut. Hänestä on tullut kuulema täysi hullu ja hänellä on kuulemat pahat vierotus oireet. Hän on jopa yrittänyt itsaria ja karata osastolta ja nyt hän on varmaan onnistunut siinä.
Puimme vaatteet päälle ja lähdimme kävelemään 200 metrin päässä olevaan risteykseen jossa Lilli ja Janita jo odottivat Emman ja Nikon kanssa muita. Halasimme ja kyselimme kuulumisia. Sitten siirryimme tämän hetkiseen. Lilli ja Janita kertoivat että Mari on tehnyt tämän tapaisia puheluja ennenkin. Mutta sillon hän ei ollut niin sairas mitä nyt. He kertoivat myös siittä kun Mari yritti tehä itsaria. Hän oli kuulema viiltänyt molemmat ranteen ihan verille ja viellä kaulaanki pari viiltoa. Mutta silloinen yövartija oli tullut katsomaan mitä Mari puuhaa siihen aikaa yöllä ja oli vienyt sen osaston lääkärin luo. Lääkäri oli tikannu haavat umpee ja seurannut Marin vointia yön yli. Aamulla Mari oli ollut kauhuissaan tekemisistään. Hän oli jopa sen päivän oma ihana itsensä ja saimme käydä katsomassa häntä. Mutta seuraavana aamuna herättyään hän oli taas iha hullu. Oli saanu jostain kamaa ja vetäny ne. Nyt Marin tila on kuulema paranemaan päin, mutta hän on kuulema vielläkin täysi sekopää. Lopulta kaikki olivat paikalla. Lähdimme kohti valintaloa isona kasana. Ihana vieri viereen lumittauneina. Janne piti kädestäni kiinni.
Hetken päästä olimme vihdoinki valintatalon kohdalla. Huutelemme Maria ja lopulta hän tulee nurkan takaa. Hän näyttää tosi pelottavalta. Hänen silmänsä on piti mustat ja ihonsa keltaisen kalpea. Hänen hiusensa on aivan kuolleet. Vaatteet ovat resuiset ja pölyn ja lian peittämät. Marin Kädet on täynnä arpia, jopa jalatkin. Hänen äänensä on aivan erillainen kuin ennen. Kädessään hänellä on lappu jossa luki jotain. Yhtäkkiä muistin uneni. Se tumma hahmo näytti aivan Marilta nytten. Yritin saada Marin sotkuisesta käsialasta selvään. Sain sen verran siittä selvää että pystyin lukemaan luseen ”Koittakaa ymmärtää miksi tein mitä tein.” Rynnin kaikkien keskeltä eteen ja aloin puhumaan Marille. Mari tuli lähemmäs minua. Alkoi tutkia minua. Hetken päästä hän sanoi: ”Sie lupasit ettet päästä mua osastolle. Silti päästit. Kato mua nyt ! Mie oon kuollu. Kuolleempi kuin koskaan. Kaikki pelkää mua ! Sie et oo ees pitänyt minuun yhteyttä ! Et sit minkää laista ! Mie oon eläny siinä toivossa että sie tuut ja haet mut pois osastolata...” ”MARI ! Niin lupasinkin ! Mie tiiän sen. Mutta en ole saanut käydä täällä puoleen vuoteen ! En ole saanut sinun uutta numeroa koska unohdit antaa sen minulle ! Olen kysellyt sinun kuulumisiasi mutta eivät ole suostuneet kertomaan. Eivätkä vissiin välittämään terveisiäni sinulle...” Katsahdan pahasti muihin ystäviimme ja jatkan: ”Nyt muutin tänne takaisin ! Nyt voin hakea sinut pois osatolta ja parantaa sinut. Sun täytyy vaa palata takas osastolle, Ymmärrätkö ?” Mari katsoi minua hetken ja nyökytti päätään myöntävästi ja yritti niellä itkua. Hän kuitenki pudotti kaikki tavarat käsistään ja halasi minua tiukasti ja itki minun olkapäälleni kuten silloinkin kun asuin vielä isäni luona.
Keskustelimme Marin kanssa hetken aivan kahden kesken. Sitten minä ja Janne lähdimme viemää häntä takaisin osastolle. Juttelin osaston pitäjän kanssa siittä että millon saan hakea Marin pois sieltä. Marin lappuihin oli nimittäin merkitty minut Marin hakijaksi. Sain hakea Marin viikon päästä kun isäni oli palannut työmatkoiltaan. Olin Jannen ja Lillin kanssa päivät pitkät Marin luona ja Marin lääkärit katsoivat hymyillen kun he näkivät Marin niin iloisena. Isäniki oli iloinen kun näki Marin terveenä. Kesästä tulee todellakin paran moneen moneen vuoteen, Vanha kunnon jengi koolla
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
