Koht koittaa kalman vuoro,
Jo raakkuu korppikuoro,
kun ratkeaa solujen kudelma,
ja loppuu utunen unelma.
Soihtuni sammuu kohtas jo himmeä,
päiväni peittää pilvetön pimmeä,
haihtuen harmaa huoleni nuo,
kaihoan armaan kultani luo.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi