Kukaan ei itke, koska haluaa.
Oon niin tympääntyny käyttää sanoja,
mitä kukaan ei ymmärrä ja kertomaan lauseita,
joilla ei oo merkitystä.
Mut kulta, et voi rikkoo sydäntä joka on
jo valmiiks säröillä.
Ainoo minkä tiiän varmaks tulevaisuudesta on se,
että se on erilainen.
Mä valehtelen ja sä uskot.
En kerro enää mitään,
etkä oo edes epäluulonen.
Nyt mun hymy ei ulotu silmiin
eikä tee hymykuoppaa toiseen poskeen
ja oon lähellä itkua.
Mitä usempaa ihmistä rakastat,
sitä heikommaksi tuut.
Mutta eiks kaikki oo jollakin tavalla yksinäisiä?
Miten voin edetä elämässä,
jos en ees tiiä mihin suuntaan oon menemässä?
Selite:
23.10.2013
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi