Sinä viileänä kesäiltana sain sinulta suudelman,
en useampaa tai edes pidempää, vain yhden pienen suudelman,
sulkiessani sinut syleilyyni toivoin taivaitten repeävän,
tai mitä vain-
jotta hetken vielä olisit kanssani mun,
Tunsin hengityksesi lämpimänä ihollani,
silmiesi poltteen sielussani,
huultesi kosketuksen omillani,
silloin päätin rakastaa sinua,
sinua vain,
mut' tunsitkohan sä samoin lain?
Selite:
Kun kesäheilasta tulikin enemmän...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
