Se hetki kun tajuaa olleensa hölmö on ihmeellinen,
kun huomaa hukanneensa elämässään oleellisen,
kun tajuat palkinneesi toisen heittäytymisen käsillesi katoamalla,
silloin kun et tiedä pyytääkö anteeksi vai etsiä elämäsi muualta.
Sanot uskovasi rakkauteen ja romantiikkaan,
Kerro- koska olet viimeksi antanut mahdollisuuden kummallekkaan?
oletko katkeroitunut jo näin nuorena,
parista sydämen pintanaarmusta?
Mutta ihmeellisempi vielä on se hetki kun ymmärrät,
kaikki ei olekaan hukassa, hän yhä välittää,
on helpompaa pyytä anteeksi kuin muuttua,
mutta kuka sanoikaan rakkauden olevan helppoa?
Selite:
kai sitä kaikki ovat joskus vähän hölmöjä =)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Viisaita sanoja, pintaa syvempiä ajatuksia... Hieno runo!
Aivan varmasti ovat :) ja hyvin kuvaat sitä oivallusta.