viimeinen kirje

Olen miettiny pitkään tiettyjä asioita,
esimerkiksi sitä miksi meistä tuli kavereita.
Sitä en ole todellakaan katunut,
mutta nyt tuntuu että sitä en halunnut.

Mä olen purkanut sulle tunteitani,
ja sen jälkeen sä olet puhunut kanssani.
Mä olen yleensä sua kuunnellut,
koska hyviä neuvoja olet mulle antanut.
Mutta välillä unohdin neuvosi,
ja silloin tiesin että huonosti mulle kävisi.
Sä olet auttanut mut irti viiltelystä,
ja jopa itsemurha yrityksistä.
Sä olet ollut korvaamaton ystävä mulle,
mutta nyt mun täytyy kertoa jotain sulle.
Mun elämä meni päin persettä,
ja sen jälkeen odotin ihmettä.
Sitä ei kuitenkaan tullut,
ja sitten tapahtui jotain mitä et luultavasti halunnut.
Silloin olisin tarvinnut kavereiden apua,
mutta silloin kukaan ei auttanut mua.
Vaivuin masennukseen jota ei huomattu ajoissa,
ja silloin tuntui että olen kadoksissa.

Olet varmaan miettinyt,
miksi mua ei ole koulussa näkynyt.
Kun saat tämän kirjeen,
itseltäni olen riistänyt hengen.
En olisi halunnut kertoa tätä näin sulle,
mutta tää oli paras vaihtoehto mulle.

Mun olis pitänyt puhua jollekkin,
jollekkin joka olisi kuunnellut ja auttanutkin.
Olisinko voinut puhua sulle,
vai olisitko vain kääntänyt selän mulle?
Siihen en koskaan saanut vastausta,
koska en kysynyt sitä sinulta.
Olen pahoillani,
toivottavasti voit joskus antaa anteeksi tyhmyyteni.
Anna anteeksi mulle,
että tuotin pettymyksen sulle.