Kevyt tuuli puiden oksia hiljaa keinuttaa,
kuin tunteet mieltäni ravistaa.
Harmaat pilvet kerääntyvät taivaalle,
kuin tuska kertyy sydämmelle.
Viimeiset lumet ovat jo pois sulaneet,
ja viimeiset kyyneleet poskille valuneet.
Ei kuulu lintujen laulu, ei autojen äänet,
luonto on aivan hiljaa.
Istun yksin keskellä tuota hiljaisuutta,
ja mietin minne kaikki väliltämme voi kadota.
Hämärä alkaa laskeutua kaiken ylle,
ja niin kävi myös meille.
Luonto valmistautuu uuteen alkuun,
mutta siihen minä en pysty...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
