Nimetön

itken meikkini alas
peitän kasvoni koska olen ruma
peitto lämmittää vain puolta jalkaa
sinä et edes neljäsosaa

ote hiipuu tuuleen
kuin kesällä sulanut jäätelö
jonka unohdit puiston penkille

kosketus sumenee

nenän varttasi pitkin
valun takaisin maahan
äitisi nähden itkin

liian suurelta näytän
tuulen vaatteissa
voisin pitää kiinni

vaikka läpi vuosien
läpi elämän

kymmenen
yhdeksän

kaksi
yksi

ja sinä