Niin sinä astelit elämääni mustine hiuksinesi,nahkatakkinesi,bändipaitoinesi ja hienoine housuinesi.Tulit,muutit elämäni ja lähdit pois.
Lähdit oikeastan tahtomattasi,mutta olisit toisaalta voinut tehdä jotain,ettet olisin kokonaan lähtenyt.Minun pitäisi oikeastaan kiittää sinua siitä,miten muutit elämäni,mutta piiskata lähdöstä. Kohta,aivan kohta tulee vasta vuosi siitä kun ensi kerran tapasin sinut.Se oli kultaista aikaa jo silloin ja nekin kolme päivää elää suloisesti muistoissani.En sitten sinusta tiedä.Veljesikin oli silloin niin ihana pitkine hiuksineen ja ruskeine silmineen.Vaan luonne syöksee tulta.Mutta sinä,sinä olet jotain niin taivaallista,aivan uskomatonta niin että mietin voiko noin ihanaa olla olemassakaan.Näytät ulkoa unelmalta ja olet sitä sisältäkin.Harmi vain että et ollutkaan minulle tarkoitettu.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


