Nimetön

On hirveä ikävä,
tuolilla mä pyörin,
mun huone on pimeä,
tuskaisena täällä hyörin.

Eikä ikävää ainakaan helpota,
ettei sinulla ole jäljellä saldoa.

Mutta onneksi on mese ja web-kamera,
näytöstä voin sinut nähdä ja seurata,
kuinka sinäkin tuolilla pyörit,
ja hyörit,
ympäriinsä.
Taitaa sinullakin olla ikävä.

Maksaisin mitä vaan,
jotta saisin luokses tulla,
jotta voisit kainalossani olla.

Ei ole mitään niin mahtavaa,
kuin tämä,
eikä mitään niin ihanaa kuin sinä.

Taas tulee tätä toistoa,
mutta kulta,
MINÄ RAKASTAN SINUA.