Tiellä

Ajan, en sano sanaakaan
istun hiljaa ja tietä tuijotan
mieleni laukkaa, juoksee, raivoaa
ajatukset tähtiin kohoaa

järki sanoo avaruus tyhjä on
sydän antaa eri lausunnon
taivas tehty on unelmista
maa on aivan liian lopullista

En usko jumalaan
silti nousen seisomaan
kun minut tuomitaan
ehkä joudun syntini silti maksamaan

huudan ja raivoan yksinäisyyttä
silti syleilen etäisyyttä
yksin vaellan olkoon se tahtoni
itse valitsen kohtaloni

vai valehtelenko itselleni
selityksiä mielelleni
taas nousee mieli ainavaan
se saa tien katoamaan

en sano sanaakaan
istun hiljaa tuijotan
jos ei valot loista vastaan tulijan
pelkään kohta nukahdan

siten itselleni selviää
onko kuoleman jälkeen elämää
pääsenkö tähtiin nousemaan
sielullani vaeltamaan

palaan pinnalle maan
kun ajovalot taas kohtaan
huomaan matkan taittuneen
melkein perille saapuneen