Päivä,
jolloin suremasta menneitä lakkaisin.
Se päivä,
kun sydämeni vihdoin ikiroudasta irti hakkaisin.
Haaveilen ja toivon, että se on vielä edessä,
mutta nyt vielä kahlaan tässä
synkässä kylmässä vedessä.
Virta voimistuu ja oma kuvani heikkenee.
Miksi maailma minua noin vain sinnetänne heittelee ?
Onko jokaiselle ennalta määrätty kohtalo?
Miksi vankilanani on tämä kylmä, kivinen talo?
Sieluni, muistoni, mieleni vankila.
Selite:
fiilistelyä ajoilta kun oli vaikeampaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
