Suru

Jo kahdeksatta kertaa
minä mietin ääneen ja uppoan syvemmälle
Ikkunat pimenevät, vain minä niitä katsomassa
minun kuuluisi olla ihan jossain muualla

Kuinka helppoa onkaan kadota ilman että kukaan tajuaa
Sama kuori, ajatukset kuivuneet,
korvautuneet turhilla tunteilla

Milloin minä turruin aamuihin,
milloin lakkasin heräämästä
Ratkaisun loputonta etsimistä ongelmaan,
josta on tullut osa minua

Toivottomuuden putous sisälläni,
vaikka minunhan kuuluisi olla nyt onnellinen
Sade ei lakkaa

Säikähdän naurua ja piiloudun uudelleen