Sängylläsi peittoosi kääriytyneenä
katselen peilistä heijastuvaa kuvaasi,
aukaisen suuni
ja yritän sinulle vihdoinkin
menneisyydestäni kertoa.
Niistä asioista
jotka tekevät minulle niin kipeää,
etten aina osaa edes ottaa
ihanaa kosketustasi vastaan,
vaan kavahdan sitä.
Käteni alkavat täristä,
huuleni vapisevat,
sanat juuttuvat kurkkuuni.
"Rakas, onko kaikki hyvin?"
kuulen sinun hiljaa kuiskaavan.
Käännän sinulle selkäni
ja kyynelsilmin vastaan
kaiken olevan kunnossa.
Selite:
Pelkään kai että alan itkeä, eikä sanoistani saisi mitään selvää. Siksi en pysty puhumaan.
Anteeksi. Kyllä minä vielä pystyn siihen. Minä lupaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
onko pakko kertookaan
aika tulee.......jos se teitä vahvistaa :)
tunteikas ja rehellinen runo tunteista, hieno!
kauniisti kerrottu
vaikka onkin niin
surullinen....
kyllä sinä jonain päivänä
osaat kertoa
kerrottavasi ! :)
Tiedän olotilan ja tuon puristavan tunteen. Hienosti siitä kirjoitit. Joskus se puhuminen kuitenkin oikeasti auttaa.. minuakin auttoi. Anna sille mahdollisuus.
traumat on traumoja ja niitä on vaikea olla ajattelematta. hieno runo siitä.
Koskettava runo.
Jos menneessään on kipeitä muistoja ja asioita joista koittaa kertoa mutta ei pysty..Silloin pitää antaa itselleen vielä vain lisää vähän aikaa..Joistain asioista ei pysty kunnolla puhumaa, mutta vaikka kuinka samalla kertoessaan itkisi..se rakas ihminen joka kuuntelee kyllä saa selvän(:
Runosi on hyvin surullinen..Ja siitä kuvastuu todella tuttu tunne..
tarpeeks monta kertaa kun yrittää niin lopulta onnistuu.
hienoa kuvailua tässä.
onko pakko kertookaan
aika tulee.......jos se teitä vahvistaa :)
tunteikas ja rehellinen runo tunteista, hieno!
kauniisti kerrottu
vaikka onkin niin
surullinen....
kyllä sinä jonain päivänä
osaat kertoa
kerrottavasi ! :)
Tiedän olotilan ja tuon puristavan tunteen. Hienosti siitä kirjoitit. Joskus se puhuminen kuitenkin oikeasti auttaa.. minuakin auttoi. Anna sille mahdollisuus.
traumat on traumoja ja niitä on vaikea olla ajattelematta. hieno runo siitä.
Koskettava runo.
Jos menneessään on kipeitä muistoja ja asioita joista koittaa kertoa mutta ei pysty..Silloin pitää antaa itselleen vielä vain lisää vähän aikaa..Joistain asioista ei pysty kunnolla puhumaa, mutta vaikka kuinka samalla kertoessaan itkisi..se rakas ihminen joka kuuntelee kyllä saa selvän(:
Runosi on hyvin surullinen..Ja siitä kuvastuu todella tuttu tunne..
tarpeeks monta kertaa kun yrittää niin lopulta onnistuu.
hienoa kuvailua tässä.