Nousen auringon noustessa
täytän leilini joessa
ja jatkan matkaa
Muistot pakottavat minua
etsimään vielä sinua
siksi aion jatkaa
Yli vuorten, kautta laaksojen
yksin läpi ihmismassojen
käyn kunnes sinut näen
Jaloin uupunein astelen
joen uomassa pääni kastelen
kunnes ylitän viimeisen mäen
Kadut ovat vielä autiot
ja kytevät öiset nuotiot
muistoihini kun palaan
Siristän silmiäni
kun löydän etsimäni
ja sinua halaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihastuttava, onnellisen lopun runo. Onnea!!
Hellyyttävää tulkintaa!
Rikasta kerrontaa!