Särkyneiden sydänten hotelli

Runoilija Divine

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 29.1.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Kalpea katse koskettaa
punattuja huulia

Haisen vanhalle
useasti käytetylle

Parasta ennen: Kuka muistaa..

Hipaisu liattuun sieluun

Ei yhdet sormenjäljet lisää
enää mitään tee

Muovinen hymy puree
hermoratani rikki
Jyskytys ohimolla tahdittaa
hampaiden nirskuntaa

Posken sisäpinta märkänä
kyynelistä
Suola syöpyy ihon läpi

”Hikeä”, totean

Epätoivoon vaipuminen
olisi luovuttamista

Ja minähän en luovuta

Selite: 
Huora, joka omasta tahdostaan riippumatta joutuu elämään ikuisen paineen alla miellyttämässä asiakkaitaan. Ulospäin ei saa ahdistustaan näyttää ja luovuttaminen ei tule kuuloonkaan, jos aikoo elättää itsensä.
Kategoria: 
 

Kommentit

Hienosti kuvattu. Runon parasta antia on hien ja kyynelien yhtäläisyyden - suolan - löytäminen ja niiden sitominen kauniisti kimpuksi. Pidän todella paljon.

Monitahoinen, pohdiskeleva runosi.

Tämäkin on aivan upea. Minä voisin ajatella noin... Tuo voisin olla minä. Kiitos tästä, mukava toivon katkera pilkahdus tuolla lopussa, kruunasi tämän. Hyvää totuuksienkieltämistä tässä, pidän pidän. Kivasti sanottu moni juttu tässä.

 

Käyttäjän kaikki runot