Nauran vaikkei naurata
nauran jotta unohdan
haaveet ja sammuvat toiveet
joita tuskin enää muista en
nauran vaikkei naurata
nauran jotta turrutan
sen tuskan jonka toit
ja annoit jäädä muhun asumaan
vaan suruahan mä tahdoin
surua ja murhetta vaan
kaiken sille annoin
ja nyt nauran vaan
nauran vaikkei naurata
nauran koska itkeäkään en osaa
kun katsoit taaksesi
jäin tien viereen roskaksi
rumaksi ja turhaksi
vaan suruahan mä tahdoin
surua ja murhetta vaan
kaiken sille annoin
ja nyt nauran vaan
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi