Nimetön

Muistan, kuinka istuttiin monta viikonloppua samassa paikassa, vain eri pöydissä.
Hymyiltiin toisillemme ja välillä pelokkaana vilkaisin hurmaavaa hymyä suullasi.
Samanlainen hymy ilmestyy huulilleni sinut nähdessä.
Aikaa kului, ja eräs ilta oltiin samassa paikassa juhlimassa.
Ilta alkoi muuttua yöksi, ja vettä sateli kesäiseltä taivaalta.
Hiukseni kastuivat, ja nauroin vain sadepisaroitten valuessa ihollani.
Mentiin isolla porukalla sateen suojaan pieneen välikköön.
Oltiin jo nähty monta kertaa, ja ensimmäinen asia mitä sulle sanoin, oli 'Pörrötä mun hiuksia'
Sä aloit nauramaan, ja pörrötit märkiä, pystyssä olevia hiuksiani.
Alettiin tutustua, ja odotin seuraavaa näkemistämme.
Tuli seuraava viikonloppu, ja istuttiin samassa paikassa,
samassa pöydässä. Keskiyön tunnit valuivat aamuun, ja mietin minne menisin yöksi. Ei tunnettu hyvin, mutta sä sanoit uskomattoman ihana hymy huulilla' Kyllä mä sut, pörröpään, voin meille ottaa' Mä mietin hetken, ja niin me lähdettiin. Saattelit mut äitisi huoneeseen ja peittelit mut lämpimään vilttiin. Ovelta toivotit hyvät yöt, ja painoit sen kiinni perässäsi.

Niin alkoi meidän ystävyys.
Sen jälkeen tutustuttiin, ja aloin enemmän luottaa suhun.
Susta tuli mun paras 'poikaystävä'.
Me nauretaan aina yhdessä, en ole tuntenu ikinä oloani yhtä turvalliseksi kuin sun vieressä.
Sä pidät mun puolia, etkä ikinä ole kääntänyt selkääs.
Sun hymys saa mut aina iloiseksi, sun näkeminenkin tuo jo ihanan fiiliksen.
Kaipaan sun luokse joka päivä. Vain kyöhnäämään kylkeesi ja halaamaan sua.
Me nukutaan vierekkäin, ja vain silitetään toistemme hiuksia. Sä kerrot mulle kauniita asioita ja samalla katsot mua syvälle silmiin. Se on parasta mitä mulla on ikinä ollut.
Sun kainaloon on ihana käpertyä, sun kanssa on hyvä olla.
Susta en halua ikinä luopua.