Kitara soi

Pitkät hoikat sormet
kitaran herkillä kielillä.
Väräjävä suloinen, hento ääni
ilmassa hitaasti häipyen,
etsien paikkaansa huoneessa,
kuulijoiden sielussa.

Juuri sijansa löytäneenä
sydämessä viipyneenä,
sinne syvälle kadotessaan
ääni äkkiä räjähtää eloon.
Sen raivoisa voima valloittaa
täyttää koko huoneen.

Kuulijoiden sieluihin tunkien
hermoihin sointi kaivertuu.
Ja silti sen kauneus voittaa
näppärien sormien luodessa
ilmoille huimia sointuja.
Ei kauneus häviä minnekään,
vain luonnettaan se muuttaa.

On kitarassaan herkkyyttä.
Ja voimaa siitä myös löytyy.
Kun soittajan sormet taipuvat,
herkkyys ja voima liittyy.
Ja silti se kaikista tärkein
on sointujen aalloissa kieppuva,
oma äärettömään haipuva mieli.

Ja voi kuinka kitara soi.