Isä,muistatko meidän kala retkemme,mitä niistä jäi mieleen. Ne ilon hetkemme kun nauroimme hiljaisessa,kylmässä yössä..
Nykyään niin yksinäistä käydä, olet vain mielessäni,et vieressäni.
Tuuli puhaltaa,perhonen taistelee vastaan,lentää minua kohti,pysähtyy kohdallani, rupeaa lentään ympärilläni,kuin yrittäen kertoa jotain.
Äkkiä tajuan sehän olet sinä,isäni,tärkein kaikista,olet kanssani, et ole se sama,mutta kuitenkin,nautin hetkestä,ihanasta,pienestä.
Selite:
Tämä on omistettu isälleni.. ja niille jotka ovat menettäneet isänsä..
Levätkää isämme rauhassa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
