Se kutsui minua nimeltä.
Kun käänyin ympäri, en nähnyt mitään takanani.
Sitten se taas kutsui, pyysi tulemaan luokseen.
Silloin näin sen.
Se oli niin pieni, avuttoman näköinen.
Se katsoi suoraan silmiini ja otti syliin.
Asui luonani kunnes eräänä päivänä se satutti minua.
Se katsoi vain surusilmin ja pyysi anteeksi lähtiessään.
Se, rakkaus.>
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kiitos tästä!
kiitos tästä!