Aina kun tulen risteykseen,
milloin tahansa hajujäljet
sitten katoavatkin,
nuuskin ympäriinsä ja
tongin maata nenälläni.
Silloin saan vainun ja löydän aina yhden
tutun tuoksun.
Sinun tuoksusi.
Luot mahdollisuuksia.
Olet lumisade, jota
tuuli ohjaa.
Sinä olet kude,
jota pujotan uudelleen.
Ainakin yksi niistä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runonen. Kiitosta kommentista. Sinäkin täällä? :D Aika ylläri.