Särkyi sydämmeni
räsähdellen rikki.
Hajallaan sieluni,
ja kehoni jäljet
paloivat käytetystä tunteesta.
Niin paljon minä sinua rakastin!
Haluaisin tunnustaa
että teit reikiä mun maailmaan,
tyhjää ammottava kuilun.
Jäi taakka harteille painamaan.
En kuitenkaan voi sulle koskaan siitä huomauttaa!
Luulit tietäväsi paremmin
mutta vahvana voimani keräsin.
Sain tukea ihmiseltä rakkaalta
nyt luomme yhdessa parempaa huomista.
En pettäjää voi kaivata!
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Haikea ja surullinen,mutta kuitenkin kaunis runo.