Kun kävelin yksinäni kohti merenrantaa katsomaan auringonlaskua ,istahdin kivelle valkoiselle ajatellen vain sinua,olet niin lähel,mut kumminkin niin kaukan.Odotin hetken ehkä tovin,en tiedä itsekkään kuinka kauan,mutta kun tajusin ajankulun oli aurinko jo horisontissa ja sen kullertavat säteet kulkivat aaltoja pitkin kohti minua.Kumpa SINÄ olisit ollu siinä sylissäni istumas siin suurel valkoisel kivel,joka on jossakin hyvin kaukaa täält.......
jokaisen omas sydämes:)
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
